Tätä ette TV:ssä näe – Korpijengi kulissien takaa

with Ei kommentteja

Reality on kasvanut suosituksi TV-ohjelmatyypiksi, jossa kamerat seuraavat henkilöitä herkeämättä. Kuvattavien ympärillä pyörivä kuvausryhmä taltioi lähes joka minuutin, saadakseen ohjelmaan riittävästi sisältöä. Jos ovat kuvattavat paljon ruudussa, tehdään kameran takanakin pitkää päivää. YLE:n Korpijengi on luonnossa tapahtuva tosi-TV-ohjelma, jonka kuvauksissa tuotantotiimi kulki nuorten vaeltajien kanssa saman reitin ja joutui retkeilemään ihan tosissaan. Ohjelman teossa hääri myös Retkinikkari Joppe Ranta. Nyt kurkistetaan kameran taakse ja tutustutaan tuotantoryhmän työhön.

retkinikkari-085913
Aamutoimet ja rinkan pakkaus Sorsakolun leiripaikalla.

 

Read More

Nuotiopiiri – Erämessut 2016

with Ei kommentteja

Retkeilyn, kalastuksen ja metsästyksen päätapahtuma Erämessut järjestettiin kesäkuussa 2016. Retkeilyn ohjelma-alueena toimi Suomen Erätaito ry:n pyörittämä Nuotiopiiri Retkinikkari Joppe Rannan johdolla. Markkinapihalla pääsi tutustumaan retkeilyn pientuottajiin ja alan yhdistyksiin. Harrastajat esittelivät toimintaansa ja messuvierailla oli mahdollisuus paistella lettuja, kokeilla retkikeittimiä, veistellä puuhevosia, maistella piknik-keittimillä tehtyjä herkkuja ja aistia sekä kokea mahtava messutunnelma. Pihan laidalle oli pystytetty suuri kotateltta, jossa toimi Kotalava-niminen ohjelmaareena. Aamusta iltaan lavalla nähtiin mielenkiintoisia puheenvuoroja, esityksiä ja esitelmiä sekä kiinnostavien ihmisten haastatteluja.

 

 

Peltipannulle oma paistinlasta

with Ei kommentteja

Suomalainen peltinen paistinpannu on yksi parhaimpia välineitä nuotioruokien tekemiseen. Sen puisella varrella ylettyy nuotioon, ilman rystysten palamista. Pannulla syntyy niin suolainen liharuoka, paistetut kalat, tofu, kuin letut jälkiruuaksi.

Paistettaessa peltipannulta saa ruoka-aineet parhaiten irti ja käännettyä teräksisellä paistinlastalla. Ja kun ruoka on valmis ja syöty, käy pannunputsaus parhaiten teräslastalla. Pannulle nimittäin kaadetaan vajaan desilitran verran vettä, annetaan sen lämmetä ja samalla raaputetaan lika lastanpäällä irti. Lopuksi vesi kaadetaan pois, pannu kuivataan paperilla ja hierotaan sen pintaan öljyä.

Iso ongelma peltipannun käyttäjälle on sopivien paistinlastojen löytäminen. Puisia saa helposti, vaikka itse vuolisi, mutta ne eivät ole tähän parhaita mahdollisia. Muovisia ovat kaupat pullollaan, mutta jos ne eivät nuotiolla vahingossa sula, niin ainakaan niillä ei peltipannun pintaa raaputa puhtaaksi.

Read More

Lumikengät lähimetsästä

with Ei kommentteja

Syvässä lumessa tarpominen vie voimat. Asiaa auttaisi, jos ei joka askeleella vajoaisi haaroja myöten hankeen. Pitäisikö kokeilla hätälumikenkien valmistusta?

Taannoisella laavuretkellä rämmimme kappaleen matkaa umpihangessa tavaroinemme. Suunniteltu asentopaikka sijaitsi metsässä kallion päällä, ja talvi oli tuonut Etelä-Suomeen paksun kerroksen lunta. Peräkanaa kulkien saimme tehtyä uraa, jossa jotenkin pääsi kulkemaan. Suksia ei ollut mukana ja vain yhdet lumikengätkin, joita oli tarkoitus retkellä kokeilla. Kun istuimme iltaa nuotion lämmössä, ja voivottelimme rankkaa tulomatkaamme, mietimme miten sitten olisi toimittava, jos täytyisi kulkea pidempiä matkoja.

retkinikkari--7

Pohdimme tilanteita, jossa vaikka sukset hajoaa tai keli muuttuu niin ratkaisevasti, että pitäisi ryhtyä hätälumikenkien tekoon. Miten ne sitten valmistettaisiin, se jakoikin sitten mielipiteitä. Joku muisti lukeneensa, että lumikengiksi käy nippu havuja kenkien pohjiin sidottuna. Se kyllä antaisi hieman lisää kantopintaa, mutta tuskin toimisi kovinkaan pitkää matkaa.

Pajukieppiä, johon punotaan narusta verkko, tuli muutamaltakin innokkaalta ohjeeksi. Sekin ajatus pikkuhiljaa hylättiin, sillä sellaisten tekemiseen menisi hirveästi aikaa. Tuskin ne edes riittävästi kantaisivat paksussa ja löysässä lumessa. Hataraan mielikuvaan pohjaten eräs nuotiopiiristä ehdotti suosuksentyyppistä ratkaisua, jossa pitkiä ja ohuita rankoja sidotaan vierekkäin ja tuetaan poikkipuilla yhteen. Ilta oli jo pitkällä ja pohdinnat lähtivät omia latujaan, muille urille. Lumikengät saivat nyt jäädä.

Ajatus lumikengistä jäi itämään

Retken jälkeen satoi taas ja lunta oli maassa todella paljon. Lumitöitä tehdessä lumikenkäkeskustelu palautui mieleen. Kun piha oli puhdas ja kola seinää vasten, ryhdyin kaakaomukin ääressä selaamaan kirjoja. Hätälumikenkiä löytyi kyllä, mutta pääosin neuvottiin pyöräyttämään kuusenvitsa kiepille ja punomaan siihen tukiverkkoa naruista ja oksista. Varsinkin ulkomainen kirjallisuus suosi tätä mallia. En kyllä jaksanut uskoa, että pieni kehikko kantaisi suomalaisissa lumioloissa ja niiden väsäämiseen luonnossa menisi tuhottomasti aikaa.

retkinikkari--8

Sitten alkoi tärpätä. Kolmesta kirjasta löytyi suosuksityyppiset rimalumikengät. Ohjeet olivat aika yhteneviä ja näyttivät juontavan juurensa Pohjois-Amerikkaan, jossa eloonjäämiskouluttaja Tom A. Roycraft oli kehittänyt ne kouluttaessaan lentäjiä. Hätälumikenkään tarvitsi neljästä kuuteen ohutta kuusen- tai koivunrankaa sekä muutaman hieman paksumman halkaistuina poikkipuiksi. Rangat sidottiin etupäästään yhteen ja levitettiin poikkipuiden avulla. Kengälle tehtiin paikka hieman keskikohdanetupuolelle, jotta lumikenkä jäisi takapainoiseksi. Etupäätä voitiin tarvittaessa nostaa kaarelle narun avulla.

Sidontaan neuvottiin käyttämään narua. Pohdin, että on oltava nopeampikin tapa ja päätin kokeilla sitomiseen nykyaikaisempia tarvikkeita. Suunnittelin kasaavani toisen lumikengän nippusiteillä ja toisen rautalangalla.

retkinikkari--6

Näin rakennat hätälumikengät:

Kasasin työvälineet reppuun ja saapastelin lähimetsään. Oikein luvan kanssa sain kaataa tarvittavat näreet. Työ edistyi kohtalaisen nopeasti ja lumikengät alkoivat saada muotoa. Eihän ne kyllä kirjojen piirrettyjä kuvia muistuttaneet, koska piirroksissa riu’ut ovat niin oksattomia ja tasapaksuja. Sellaisia ihannepuita ei kyllä todellisuudessa löydä.

Kuva 1: Katkaise luonnosta sopiva määrä pitkiä ohuita rankoja. Hyödynnä tyviosat poikkipuiksi.

retkinikkari--4

Kuva 2: Lovea poikkipuut ja aluspuut, sillä se lisää rakenteen tukevuutta.

retkinikkari-2

Kuva 3: Ohenna rankoja päistä ja sido ne yhteen. Tarvittaessa kärkeä voi nostaa narulla, joka sidotaan poikkipuuhun kengän viereen.

retkinikkari-3

Kuva 4: Sido poikkipuut paikalleen. Mittaa kengän paikka hieman keskikohdan etupuolelle, jolloin lumikengästä tulee sopivan takapainoinen.

retkinikkari-4

Kuva 5: Käytä pakkaushihnaa tai narua siteeksi. Huomaa, että kantapään pitää päästä liikkumaan ylöspäin.

retkinikkari-5

Viimein lumikengät sai kiinnitettyä jalkoihin. Ne kyllä muljuivat joka suuntaan, mutta askeltaminen onnistui hetken harjoittelulla. Mitään lumikenkäilyä tai hiihtämistä se eteneminen ei parhaalla tahdollakaan ollut, vaan lähinnä sellaista raahustamista. Aina kannattaa pohtia, miten todellisessa tilanteessa hätälumikengät voisi tehdä, tai onko edes mahdollista joutua tilanteeseen, missä niitä tarvitaan. Ainakin harjoittelu ja askartelu oli hauskaa sekä hyödyllistä.

vihkon_sivu_3_11

Kauniithan ne eivät ole, mutta pääsee niillä helpommin umpihangessa eteenpäin kuin ilman niitä. Hätäratkaisuksi oiva keksintö, eikä rakentaminenkaan vie kohtuuttomasti aikaa.

retkinikkari--9

Jälkikirjoitus:

Tuon artikkelin tekemisen jälkeen olen muutaman kerran nähnyt samanlaisia lumikenkiä. Lars Fältin Uteliv på vinter -kirjan kannessa olevan hätälumikengän näin Ruotsissa Lappeasuandon erämaakämpällä. Kirjan kansikuva on otettu Ray Mearsin arktisella kurssilla, jossa lumikengän tekemistä esiteltiin osallistujille. Kyseisessä kirjassa on hyvä selostus ja selkeät piirroskuvat lumikenkien tekemisestä. (Onpa tuossa Larsin kirjassa myös minun ottamiani valokuvia. Niissä Ray näyttää miten lumikammi rakennetaan).

 

Vinterliv_Lars_Small

Parikin kertaa olen ollut katsomassa, miten Turkka Aaltonen opettaa Kurussa eräopasopiskelijoille lumikenkien tekemistä. Ohessa on muutama kuva eri työvaiheista. Kesällähän sama rakenne toimii suokenkänä, jolla voi turvallisesti astella hyvinkin löysässä suossa.

retkinikkari-0611 retkinikkari-0639 retkinikkari-0642 retkinikkari-0643 retkinikkari-0649 retkinikkari-0660

Lähteet:

Lumikengät, Mika Kalakoski, Ab Eräperinne Oy 2000

Selviydy luonnon ehdoilla, Stefan Källman & Harry Sepp, Karisto 2001

Outdoor Survival Handbook, Ray Mears, Ebury Press 2001

Uteliv på vinter, Lars Fält, Vildmarksbiblioteket, 2011

 

Artikkeli on julkaistu Retki-lehden Eräaskareet-sarjassa vuonna 2011. 

 

Pikkuniksejä risuretkeilyyn

with Ei kommentteja

Olen erilaisten risukeittimien kanssa touhunnut aika lailla, mutta tekevällekin sattuu. Julkaisin nimittäin viime vuonna sosiaalisessa mediassa parikin kertaa keitinkuvan, joissa molemmissa oli virhe.

Ei ne nyt niin suuren suuria olleet, mutta noloja kyllä. Sillä aika nopeasti niistä kuvista joku virheet noteerasi ja kirjoitti kommentin, kuten facebook-maailmassa on tapana. Tuossa ne kuvat ovat, mutta missä ovat virheet?

virhekuva-1
Virhekuva 1. Huomaatko mikä on vikana?

 

virhekuva-2
Virhekuva 2. Mikähän tässä mahtaa olla pielessä?

 

Vaikka risukeittimet tuntuvat yksinkertaisilta laitteilta, on niissäkin omat niksinsä ja kikkansa. Oivaltamalla ja opettelemalla pääsee käytössä parhaaseen tulokseen. Ei tosin riitä, että oppii yhden mallin läpikotaisin, sillä jo toisessa keittimessä saattaa olla jotain aivan erilaista. Manuaalin lukeminen ja osien huolellinen tutkiminen keittiön pöydän ääressä, ennen tulen raapaisemista kannattaa varmasti.

Read More

Savukuivaus Turkan tapaan

with Ei kommentteja

Savustaminen ja kuivaaminen on suhteellisen vanha keino säilöä ja kypsentää lihaa. Ilmakuivaus on tuttua esimerkiksi saamelaiskulttuurista, jossa kevättalvella tuuleen ja aurinkoon ripustetuista poronlihoista haihtui neste pois. Kuivattu liha säilyy hyvin ja on kevyttä kantaa. Vastaava ilmakuivattu liha tunnetaan ympäri maailmaa. Esimerkiksi Euroopan ruokakulttuureissa tunnetaan edelleen saksalainen Scwarzwaldin, italialainen Parman ja espanjalainen Serranon kinkku. Myös kalaa voidaan kuivata.

Kylmä- ja kuumasavustuksessa liha ja kala kypsyvät, mutta käsittely myös lisää niiden säilyvyyttä. Kuten nimistäkin antaa ymmärtää, on kylmäsavustus viileämmässä prosessissa tapahtuva toimenpide. Se on hyvin hidasta ja siksi harvemmin kotioloissa käytettyä. Kylmäsavustuksessa lämpötila ei saa ylittää 35 astetta ja valmistumisaika lasketaan päivissä, eikä tunneissa.

retkinikkari-4084
Savukota käytössä.

 

Varsinkin kalojen valmistuksessa on kuumasavustus nykyisin hyvin suosittua. Lämpötila on 60 – 80 astetta ja valmistumisajatkin vaihtelevat reilun tunnin ja kolmen neljän tunnin välillä. Aika on täysin riippuvainen savustettavien määrästä, ja ennen kaikkea koosta. Yleisimmin savustuksessa käytetään savustuslaatikkoa, jonka alaosassa käytetään lehtipuun puruja, josta irtoaa hyvä savun maku lihaan ja kalaan. Tapa tunnetaan hyvin rannikkoseuduille ja kalan savustusta pidetäänkin kiinteänä osana kalastajakulttuuria, jossa kalaa valmistettiin tuoreeltaan savustamalla.

Read More

Puukkolenkki vyölle ja kaulaan

with Ei kommentteja

Perinteisesti puukkoa on kannettu kupeella. Tuppiroska on aina roikkunut suomalaisen vyöllä. Ennen kaupunkiin asettumista puukko killui jokaisen miesten ja naisten uumalla. Puukko on ollut osa meikäläisten kansallispukua ja poromiesten lonkalla lepäsi usein kaksikin teräasetta, iso leuku eli stuorra niibi ja pienempi puukko eli unna niibas. Tietenkin myös retkeilijällä ja vaeltajalla on puukko  kuulunut aina varustukseen.

Aiemmin sai puukko riippua vyöllä julkisellakin paikalla, mutta tämän päivän säännöt on sen kanniskelua rajoittanut aika tavalla. Ymmärrän kyllä mistä kiellot johtuvat, mutta minun on vaikea ollut siihen tottua. Kuljetin pitkään taittoveistä kaupungilla, mutta kun jokunen vuosi sitten Vantaan Oikeustalon vartija soitti poliisit paikalle veistäni säikähdettyään, virkavalta pyysi kohteliaasti minua pitämään teräasetta vaikka mieluummin autossa kun vyöllä, olen yrittänyt kehotusta noudattamaan.

Read More

Hanskat kuntoon

with Ei kommentteja

Videonpätkä missä näytetään nahkahanskojen vahaus ja tutustutaan uusiin Hestran Skullman -käsineisiin.

Teksti: Joppe Ranta

Kamera: Annele Ranta & Kari Ranta

Edit: Joppe Ranta

Risuralli 7 Englannissa

with Ei kommentteja

Toukokuussa 2015 järjestetyssä the Bushcraft Showssa oli ohjelmassa myös suomalainen Risuralli.

Järjestyksessään seitsemäs Risuralli kokeili päästä Ennätysten kirjaan, mutta Guinnessilla ei ollut aiheeseen vielä sopivaa sarjaa, joten kokoontumista ja ennätystä kokeiltiin ihan pienessä piirissä vaan. Ihan hyvä osanotto saatiin silti ja kovin oli laaja ikäjakauma britannian risuretkeilijöillä.

Tässä pieni filminpätkä aiheesta:

 

1 2 3 4 11