Järjestimme eilen Suomen Erätaito ry:n Korpiklubille viidakkoillan, jossa kokemuksistaan tuli kertomaan löytöretkeilijä Pata Degerman. Osallistujia oli liki parikymmentä ja uskon, että ilta oli jokaiselle heille aikamoinen elämys. Pata kertoi reissuistaan Borneoon ja Amazonakselle, näyttäen matkoilla napattuja valokuvia. Matkakertomusten ohella Pata kertoi hyvin tarkasti varustevalinnoista ja perusteli jokaisen välineen tärkeyden. Osallistujat saivat myös hyvin paljon hyödyllisiä vinkkejä viidakossa elämisestä ja olemisesta.
Viidakkoveitsi viuhui, kun Pata näytti miten kulkuväylää raivataan viidakkoon. Hän kertoi myös seikkaperäisesti miksi vedessä on pidettävä tiukkoja uikkareita. Muurahaisilta suojautumisen tärkeyttä Pata konkretisoi hyvillä valokuvillaan muurahaisarmeijoista varusteissa. Yöpymisten järjestelyt ja nukkuminen riippumatossa tuli illan aikana käsiteltyä hyvin tarkasti. Jokainen osallistuja muistaa varmasti pitkään, mikä elukka kutitteli seikkailijaa hammockin alta ja säikäytti isoilla kirkkailla silmillään pimeässä yössä.
Olen tuntenut Patan vuosia ja kuullut hänen esityksiään monta kertaa. Jälleen kerran hämmästyin, miten energinen ja eläväinen hänen tyylinsä on. Hän valloittaa kuulijansa, pistämällä itsensä peliin yleisön edessä. Sellaista on upeata seurata. On kiehtovaa huomata, että tututkin tarinat ovat aina yhtä kiinnostavia ja mielenkiintoisia, kun ne vaan kerrotaan sillä Patalle ominaiselle pikkupoikamaisella innolla. Ammattilainen ei patsastele loistossaan, vaan jutustelee kaikesta kuin olisi tutussa kaveripiirissä. Sellaisessa seurassa on hieno olla. Pata on mahtava.
