Virallinen simaviikonloppu on ohitse, kun vappu on vietetty. Kesäjuomana se on kuitenkin erinomaista muulloinkin. Yleensähän kotisima on vettä, sokeria, fariinisokeria ja sitruunaa sekä tietysti se pieni nokare hiivaa. Tein kesäsimaa Erä-lehden ruokajuttuun ja sain siihen upean raikkaan maun eräästä kevään nopeasti kasvavasta puutarhakasvista, mutta palataan siihen sitten kun juttu on kesäkuussa printattu lehteen.
Kun olin simanteon aloittanut, halusin kokeilla vähän toisenlaista makua. Väinönputki on pohjoisen kasvi ja tunnettu ruoka- ja lääkekasvina saamelaiskulttuurissa. Se muistuttaa ulkonäöltään koiranputkea, mutta voi olla kookas kun ukonputki. Minulla kasvaa niitä muutama kotipihallakin ja olen joskus tehnyt väinönputkesta hilloa ja käyttänyt sitä piirakkaan.
Minulla oli tallessa kuivattua väinönputkea ja päätin kokeilla, miten se istuisi simaan. Keittelin vedet, sokerit sekä sitruunat ja lisäsin kahdeksaan litraan vettä, reilun desilitran verran väinönputkea. Sekoittelin sen liemeen ja laitoin ämpärin vuorokaudeksi muhimaan. Lisäsin vähän kuusenkerkkäsiirappiakin, mutta pullon pohjalla oli enää niin vähän, ettei se varmaan lopputuloksessa maistu.
Pullotin sima ja yritin suodattaa kokkareet liemestä pois, mutta väinönputki tukki siivilän koko ajan, joten vaihdoin isosilmäisempään sihtiin. Väinönputkimuhjua pääsi nyt pieniä määriä pulloon ja ne näyttivät ikävältä siman pinnassa, kun pullon avasi. Minulle oli kertynyt muutamia Hailuodon panimon (https://hailuodonpanimo.fi/ ) patenttikorkkipulloja ja siman sai mukavasti niihin käymään.
Viikon verran ne saivat muhia, ennen kuin tohdin maistella. Vahvasti painetta oli kertynyt pulloihin, mutta varovasti korkkia raottamalla sima pysyi pullossa, eikä kuohunut yli. Väinönputkessa on voimakas ja ehkä vähän kirpeäkin maku. Maistatin juomaa tutuilla ja useimmat siitä pitivät. Itselleni janojuomana maku oli turhan voimakas. Väinönputki tunki jotenkin liikaa esiin.
Nyt kokeilin väinönputkisimaa ruuan kanssa. Grillasin porsaan filepihvejä ja sivelin päälle barbeque-kastiketta. Paistoin baijerilaistyyppistä perunapastaa pannulla ja ripottelin kuuman pastan päälle juustoraastetta ja paahdettua sipulia. Nyt kyytipojaksi kuivatulla väinönputkella aateloitua kotisimaa. ”Avot”.
On hyvää. Ruokajuomana toimii hienosti. Suosittelen kokeilemaan. Kesä tulee ja kasvit kukoistavat. Aika montaa voi kesäjuomiin kokeilla. Mielikuvitukselle vaan kyytiä.
