Kartoissa on aina ollut jotain hyvin kiehtovaa. Ilmeisesti se on mennyt suvussa, sillä isoisä on joskus ollut Maanmittaushallituksen pääjohtaja ja vaari samoihin aikoihin autokuski samassa instanssissa. Vaari ajelutti insinöörejä kolmiomittaustorneilta toiselle, kunnes kyllästyi siihen, että joutui itse aina kiipeämään niihin huojuvimpiin ja lahoimpiin rakennelmiin.
Kartta oli kuitenkin vaarillekin tärkeä asia. Minulla on vaarini vanha karttasalkku. Sellainen jota pidettiin aikoinaan autossa ja sieltä valikoitiin sitten kulloinkin tarvittava tiekartta. Hankin itselleni samantyylisen karttasalkun joskus ja nyt ajattelin avata molemmat ja esitellä niiden sisällöt.
GT-karttoja löytyi kattava valikoima ja vähän muitakin karttoja sekä jokunen esite. Autoilijalle tehtyjä tiekarttoja on ollut kauan. Minulla on vuodelta 1928 karttakirja ja Karttakeskuksen näköispainos, missä on kartat vuosilta 1927 ja 2012. Erittäin mielenkiintoiset kirjat.
Taiteltavat autoilijan tiekartat kokoelmistani löytyvät muutamaltakin vuodelta, alkaen vaarin kartasta vuodelta 1946. Isäni käytössä ollut vanha kartta on vuodelta 1978 ja yksi omistani on vuodelta 1992. On kiinnostava huomata, miten sama konsepti toimii vielä nytkin. Siitä esimerkkinä autossani nytkin oleva Finland Road Map 2017.
Taiteltuja karttoja on autoilijalle tehty myös erikseen eteläiseen ja pohjoiseen Suomeen. Niitäkin on kokoelmiini tarttunut muutama. GT-karttojakin on julkaistu taitettuna jo hyvin pitkän ajan. Kansilehdet ovat kiinnostavasti vaihdelleet vuosien saatossa.
Karttakirja on ollut ja on edelleen minulle yksi kiinnostavin tuote. Valittujen Palojen, Autoliiton, Maanmittauhallituksen, Suomen Matkailuliiton ja Matkailun edistämiskeskuksen yhdessä vuonna 1982 julkaisema Suomen matkakartasto oli minulle aikoinaan paljon käytetty aarre.
Sen sivuilta löytyi matkailutietoja, mutta myös kasviopas, auton korjausohjeet, ajotaito-opastusta, ensiapua, liikennemerkit ja paljon muuta. Paljon on oheisasiaa ollut autokarttakirjoissa aina, ja on edelleen, kuten kaupunkikartat, liikennemerkit ja erilaiset säännöt. Sitten kokonaan oma lukunsa on matkailukirjat, joissa pääpaino on kaikenlaisella matkailutiedolla ja vinkeillä. Niihin on laitettu kattavaa karttatietoa tukemaan kirjan antia. Katsellaan niitä joskus erikseen. Niitäkin on kokoelmaani kertynyt useita.
Vuonna 1995 punakantisen karttakirjani korvasi käytössäni GT-tiekartasto ja nyt uusin päivitetty versio. Välillä autossa kulki myös Karttakeskuksen Pohjoismaat ja Baltia Tiekartasto vuodelta 2007. Sen avulla on käyty ajelemassa eri puolilla Ruotsia, Norjaa ja tietenkin Suomea.
Tähän samaan karttakirjojen joukkoon haluan esitellä vielä yhden minulle tärkeän tuotteen: Suomen yleiskarttakijan vuodelta 1968, jonka olen saanut isoisältä jouluna 1978. Sen rinnalla on kuvassa Karttakeskuksen näköispainos Yleiskartasta vuodelta 1950.
Kartta on mainio kapistus ja saatan lueskella karttoja pitkiäkin aikoja. Kartta vie nojatuolimatkalle kätevästi.
P.S. Ja ennen kuin joku sitä kysyy, kun olen myös navigaattorien suuri ystävä, niin ei, en nosta kumpaakaan toisen ylitse, sillä paperikartta ja autonavigaattori ovat maailman paras yhdistelmä nopeaan ja turvalliseen perille löytämiseen. Käytän molempia rinnakkain, koko ajan ja aina.
P.S.2
Olen Karttakeskuksen osastolla GoExpomessuilla nyt viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Tule käymään, niin ihastellaan yhdessä tämän päivän karttajuttuja.
