Siitä on kulunut jo kohta kaksi viikkoa, mutta sen hyvä tunnelma lämmittää edelleen mieltä. Talviluonnonpäivää vietettiin Suomen luontokeskus Haltiassa helmikuun 3. Päivä . Paikalle saapui päivän aikana yli 1000 ihmistä nauttimaan talviretkeily-teeman ympärille rakennetusta ohjelmasta. Iltaohjelmastamme nautti reilusti yli sata henkeä ja kentälle jäi Retkiyöhaastetta suorittamaan liki 40 telttakuntaa eli arviolta 90 yöpyjää. Mutta miltä viikonloppu näytti minun vinkkelistäni katsottuna? Jospa vähän avaan.
Lapsiperheen retkeilykokemuksia auditoriossa jakaneet Ronkaiset joutuivat vielä tapahtumakentällä vastailemaan ihmisten kysymyksiin.
Olen ollut Haltiassa talviluonnonpäivillä ja luonnonpäivillä monta kertaa. Tehtävät ja roolit ovat vähän vaihdelleet, mutta mukavaa on ollut joka kerta. Metsähallituksen Heli Rekiranta lähestyi aiheen tiimoilta jo hyvän aikaa sitten. Liityimme Marinella Himarin kanssa Talviluonnonpäivän suunnitteluryhmään, Suomen Erätaito ry:n edustajina. Ideoimme päivää monen monta kertaa ja lähettelimme viestejä. Meillä oli erittäin hyvin toimiva tiimi.
Retkinikkarin leirissä esittelin erilaisia keittimiä ja kaikenlaisia retkeilyvälineitä. Primukset ja risukeittimet ovat pöydällä sulassa sovussa.
Lauantai lähestyi ja tapahtuma oli pian ovella. Keräsin peräkärryllisen rekvisiittaa ja ajelin Haltiaan. Rakentelua, opastusta, tuttujen moikkausta ja kaikenlaista oli tehtävä, ennen kuin olimme klo 10 valmiit ottamaan ihmiset vastaan. Pystytin Retkinikkarin leirin tapahtumakentän portin pieleen ja asettelin tavaroita esille.
Alimmaisena kerroksena käytin itse samanlaista Acliman Lars Monsen -merinoalusasua, mitä esittelin auditorioon kokoontuneelle joukolle.
Haltian auditoriossa pidettiin päivän aikana useita esitelmiä. Pääasiassa talviretkeilyteeman ympärillä pyörivien aiheiden joukossa oli retkeily yleensä, retkikohteet ja Huippuvuoren reissu sekä Nella Himarin vetämä Suomiretken valokuvauskurssi ja katsaus tähtitaivaan kuvaamiseen. Itse kerroin kerrospukeutumisesta ja avasin asiaa kerros kerrokselta. Näytin esimerkkivarusteita ja yritin tähdentää, että tärkeätä on muutella kerroksia ja valita vaatteet kulloiseenkin aktiviteettiin sopiviksi.
Yksin emme Talviluonnonpäivää Helin ja Nellan kanssa tehneet. Aiheen tiimoilta uurastivat myös Haltian väki ja Metsähallituksen Tikkurilan pisteestä tullut ryhmä sekä Solvallan urheiluopiston väki ja muut alueen toimijat. Ison osan näkemisestä ja kokemisesta tekivät upeat yhteistyökumppanimme. Partioaitta oli mukana esittelemässä telttoja, rinkkoja ja lumikenkiä. Kahdesti päivässä pidettiin myös myrskynäytös, jossa oli mahdollista päästä ”Pata-simulaattoriin” eli kömpiä sisään Fjällrävenin Polar-telttaan ja kuunnella miten lumitykillä tehty myrsky hakkaa kankaita.
Kentällä oli myös Savotan edustajat Hawu-telttojensa ja kamiinoidensa kanssa. Hawun keksijä ja kehittäjä Pasi Ylirisku oli paikalla kertomassa ihmisille 15 vuotta kestäneestä kehitystyöstä. Yöksi kaksi kamiinoilla lämminnyttä Hawu-telttaa täyttyi bloggareista, jotka olimme kutsuneet paikalle päivää ja yötä viettämään. Hyviä unia helpottivat myös Termonovalta saadut makuualustat ja Fjällrävenin 3-vuodenajan makuupussit.
Muita toimijoita olivat muun muassa Stadin ammattiopiston opiskelijat, jotka tekivät metsägourmeeta kutsuvieraillemme ja henkilökunnalle sekä tarjoilivat maistiaisia päiväkävijöille. Juuvi-puupolttimen isä Anssi Romo istu kodassaan turisemassa keksinnöstään, ja kuulijoita riitti. Kupilkan Krista ja Manik esittelivät erinomaisia eräastioitaan, Retki-lehden päätoimittaja Petri Laine lehteään, Biwakin Suski Raunoineen maistattivat Summit to Eat -retkiruokaa ja esittelivät muitakin tuoterepertuaariin kuuluvia välineitä. Tentsile-puumajoitteiden kanssa oli Tony ja kättensä jälkiä olivat vielä näyttämässä ahkion tekijä ja pyörillä kulkevan rinkan eli Eräkärryn kehittäjä.
Kentällä oli myös myynnissä madekeittoa ja makkaraa Haltian ravintolan toimesta, partiolaisten pyörttämä lasten erätaitopiste, pulkkamäki ja muuta kivaa. Ympäristössä oli lumikenkäilyä, lettuja, saunaa, avantouintia ja paljon muuta.
Tuukka, Annika ja Helmi kertoilivat retkeilystä pienen lapsen kanssa.
Päivä jatkui minun osaltani Haltian auditoriossa. Rupattelimme Annika ja Tuukka Ronkaisen kanssa siitä, millaista on olla pienen lapsen kanssa retkellä. Jeidän lapsensa Helmi oli mukana keskusteluissa muun muassa näyttämässä miten lastenkatorinkassa istutaan. Helmi on luontolähettiläs. Viime vuonna vietettiin neljä Luonnonpäivää ja helmi syntyi niistä ensimmäisenä. Hän vietti elämänsä ensimmäisen telttayönsä kolmantena Luonnonpäivänä ja tuli nimitetyksi yhdeksi sadasta luontolähettilääksi.
Suomen Erätaito ry:n Korpiklubin jäsenet olivat Talviluonnonpäivillä esittelemässä omia retkeilytapojaan ja pitämässä Korpikirppistä. Iso ja hellyyttävä Jeti veti pieniä paijaajia puoleensa koko päivän. Portin pielessä oli esillä Eeron kädentaitoja, puukoista risukeittimiin ja tuohisytykkeisiin.
Korpikirppis eli retkeilijän rompetori toimi mukavasti ja tavara vaihtoi omistajaa pikkurahalla. Ensimmäistä kertaa kokeiltu tapa kierrättää vanhat retkeilyvälineet uusille omistajille tuntui ihmisiä kiinnostavan, joten tätä varmasti jatketaan sopivassa tilaisuudessa.
Haltian tapahtumakentän perällä oli Risuralli-alue, mihin harrastajat olivat pystyttäneet telttoja, kotia ja avotulimajoitteita, joiden kupeessa näytettiin erilaisia risukeittimiä. Risuretkeilijöillä oli esillä tehdastekoisia laitteita, mutta myös paljon itse rakennettuja ja viritettyjä vehkeitä. Harmittavan vähän ehdin niitä itse katsella ja rupatella ihmisten kanssa.
Peltsi Peltola innokkaan kuulijajoukon ympäröimänä.
Talviluonnonpäivän ohjelma päättyi klo 15 ja alkoi tauko syömiselle ja saunomiselle. Kentällä ollut porukka ehti käydä Haltian uudessa näyttelyssä ja viritellä majoitteitan yötä varten. Itse olin Suomen Erätaito ry:n virallisessa vuosikokouksessa, josta saapastelin pihalle ylpeänä ja juuri valittuna puheenjohtajana. Kiitos kannatuksesta.
Iltakuudelta alkoi tapahtuma nimeltä Haltian iltanuotio & Retkiyöhaaste. Tapahtumakentän suureen kotaan ahtautunut joukko pääsi nauttimaan Antti Vuorenmaan upeasta amerikanhenkisestä musisoinnista. Porukkaa oli paikalla pitkälti toista sataa ja valitettavasti kaikki eivät mahtuneet kodan lämpöön. Antti veti upean setin ja kitarointi istui kiristyvän pakkaspäivän iltaan hienosti. Tunnelma oli katossa.
Musiikin jälkeen nuotiopiiriin istahti paksupyörällä paikalle kurvannut Mikko ”Peltsi” Peltola, joka kertoi omasta uudesta Peltsin kova vuosi -TV-sarjastaan. Tarinaa riitti myös muiden ohjelmien kokemuksista, onhan Peltsi ollut kantava voima vuosia pyörineessä Erätulilla-ohjelmassa ja nyt juuri kolmanteen tuotantokauteen ehtineessä Peltin Lappi -sarjassa.
Minun louteellani paloi nuotio Petromaxin Atagossa ja tässä päästään maistamaa oululaista makkaraherkkua Kärkkäriä.
Haltian tapahtumakentällä ilta jatkui pienissä ryhmissä, nuotioiden loisteessa. Porukat valmistelivat iltapalojaan avotulella ja keittimillä. Oli kiinnostavaa huomata, miten laaja ikähaarukka paikalle tulleilla oli. Pakkasessa yöpymiseen valmistautuivat niin lapsiperheet, kuin vanhemmat retkeilyveteraanitkin. Nuoret aikuiset olivat valtaväestöä, mutta ikä ei leppoisaan yhdessäoloon vaikuttanut, vaan kaikki elelivät ja toimivat reiluun retkeilyhenkeen.
Minun louteellani vieraili paljon porukkaa rupattelemassa ja eväitä syömässä. Tunnelma oli iloinen ja välitön, vaikka kuvassa onkin jo vaivuttu perisuomalaiseen tyyliin ”tulen tuijottamiseen”
Ilta vaihtui yöksi ja väki siirtyi telttoihinsa. Pienet porukat viettivät iltaa nuotioiden ympärillä ja pohdiskelivat miten alhaalle elohopea lämpömittareissa laskee. Laskimme, että erilaisia majoitteita oli paikalla vajaa 40 kappaletta, mukaan lukien yksi telttasauna, joten yöpyjiä oli hyvinkin se 90 henkeä. Retkiyöhaasteen ideana on viettää yksi yö retkiolosuhteissa, jokaisena neljänä vuodenaikana. Monet kokevat talviyön haastavimpana ja siksi olimme järjestäneet yötapahtuman Haltiaan, jotta taöviyön viettoon olisi mahdollisimman matala kynnys. Ympärillä oli porukkaa, kokemuksia pystyi jakamaan ja esimerkiksi vessat olivat käytössä. Pieniä asioita, mutta helpottavat muutenkin jännää talvista telttailukokemusta. Aamuyöllä vessan käytävällä kyllä nukkui muutama, jotka 15 asteen keli oli hätyyttänyt ulos teltasta.
Tentsilen, eli puuhun ripustetun majoitteen, itselleen yösijaksi valinneen Nellan pääsyä majoitteeseen helpotetaan miehisin voimin. Astinlaudan virkaa hoitaa Jesse.
Itse yövyin louteessa. FinnRover Loue M16 on perinteistä mallia ja materiaaliltaan puuvillapolyesteria. Se seisoo ryhdikkäänä kelissä kuin kelissä. Nukuin porontaljoilla käyttäen Fjällräven Polar -30 -makuupussia vain peittona. Kylmä ei ollut hetkeäkään. Tulta pidin yllä vain tunnelman takia ja ajaahan nuotion lepattava liekki perinteisesti myös villieläimet pois (kuva: Marinella Himari)
Aamu koitti ja ihmiset kömpivät iloisina asumuksistaan. Nyt jaettiin kokemuksia, jotka olivat laidasta laitaan. Makuupussit ja muut varusteet olivat näytelleet isoa osaa yöpymismukavuudessa, mutta väitän, että osa kylmän kärsimyksistä oli myös henkisen puolen syytä. Telttayö ei ole helppo, eikä talviyö varsinkaan. Se tarvitsee kokemusta ja mieleltä lepoa.
Kuvasarja Retkinikkari leiristä
Olen rakentanut ”Retkinikkarin leirin” moneen tapahtumaan ja Haltian tapahtumakentälläkin se on ollut useasti. Se esittelee uutta ja vanhaa retkeilyä sekä välineistöä. Siihen oli tälläkin kerralla kasattu käyttämiäni luottovarusteitani ja muuta mielenkiintoista. Välineet kuvastavat miten erilaisin tavoin retkeilystä voi nauttia. Useampi tyyli on rikkautta ja vaihtelu virkistävää.
Aamu kokosi myös Suomen Erätaito ry:n vieraina olleet bloggarit aamupalalle. Hawu-teltoissa viettyn lämpimän yön jälkeen maistui Summit to Eatin marjoilla höystetty aamupuuro.
Bloggariporukka yhdessä isäntiensä Nellan ja Jopen kanssa ryhmäkuvassa.
Tapahtuma oli enää pakkausta vaille valmis. Jos rompetta oli peräkärryllinen tullessa, oli saman verran vietävä poiskin. Aamupäivän aikana muutkin purkivat asumuksensa ja lähtivät koteihinsa. Talviluonnonpäivä oli ollut odotettu menestys, mutta Iltanuotio ja Retkiyöhaaste ylitti kaikki odotukset. Talviretkeily on hieno asia, mutta itse retkeilijät vasta luovat tapahtumiin tunnelman. Nyt sitä tunnelmaa oli ollut vaikka muille jakaa. Tätä kokemusta muistellaan vielä pitkään ja uskon, että moni muu ajattelee samalla lailla.
Iso kiitos kaikille tekijöille, yhteityökumppaneille ja osallistujille.
