Allergiat, vakaumus ja mieltymykset vaikuttavat nykyisin todella paljon ihmisten ruokavalikoimiin. Sama asia on arkipäivää myös retkiruokailussa. Kirjoitin ERÄ-lehteen aiheesta jutun ja tässä olisi artikkelia täydentävää kuvamateriaalia.
Artikkeli ilmestyi ERÄ:n numerossa 5/2018 ja siinä tosiaan pohdin tämän päivän tilannetta, jossa se vanha kunnon minestronekeitto ei enää riitä ruuaksi, vaan retkiruuiltakin vaaditaan vahvemmin ihmisten henkilökohtaisten tarpeiden täyttymistä.
Niputan kylmästi allergioiden ja vakaumusten takia joitain ruokia tai ruoka-aineita välttävät, mutta lisään listaan myös puhtaat mieltymykset tai ”tykkäämiset”. Ei ole kokin asia päättää milloin ruokarajoite on keksitty tai milloin terveydellinen ongelma.
Ajattelin aiheen lähtökohdaksi, että vaellus- ja retkiruuista voisi tehdä mahdollisimman muunneltavat versiot. Niissä perushuttu voi olla sellaisenaan jo syötävää, personoidaan kullekin syöjäryhmälle sopivaksi. Se ei ole mahdotonta tai edes vaikeaa, kun vaan pohditaan aihe kunnolla ja suhtaudutaan kaikkien ruokailijoiden tarpeisiin avarakatseisesti.
Helpoin tie olisi ostaa jokaiselle aterialle valmiit retkiruokapussit, jolloin voidaan saada vegaanit ja lihansyöjät palveltua kätevästi. Nyt kuitenkin lähdetään enemmän perusjutuista ja tehdään ruuat mahdollisimman paljon itse.
Suunnittelin juttuun yhden päivän ateriat, joten aamupalalla aloitetaan, lounaaksi syödään energiapitoista, mutta kevyempi ateria ja päivälliseksi tarjoilla sitten tuhti annos retkiruokaa lihalla ja ilman. Suunnittelin tuohon myös jälkiruuan, mutta tilanpuutteen takia jätin sen pois.
Hankin uuden hyötykasvikuivurin ja sekös innosti käyttämään kaikenlaista itsekuivattua. Olen tässä vuosien varrella aika ajoin kuivaillut hetken kaikenlaista kokeeksi ja arkikäyttöön, mutta sitten into on laantunut ja kuivuri on saanut huilata pitkiäkin aikoja. Raija Hentman on legenda retkiruokien kuivaamisessa ja hänen jutuistaan olen itsekin aiheeseen innostunut. Väitän, että Raija on tehnyt mittaamattoman arvokkaan työn tällä saralla ja nostanut kuivaamisen oleelliseksi osaksi retkikokkailua. Kun perustyö on tehty ja siemen kylvetty, voi kukin ”keksiä” kuivaamisen uudelleen, mutta Raija Hentman kuivaamisen meille on tuonut ja retkeilykulttuuriin juurruttanut. Näin se vaan menee.
Kuivauksessa kannattaa miettiä, että miten pitkään ainesten täytyy säilyä. On aivan turha lämmittää vaikka tomaatista kaikki neste pois ja vetää se ihan kuivaksi, sillä jos sen jättää nihkeäksi, elpyy se nopeammin käyttökuntoon ja maistuu huomattavasti paremmalle. Se hieman kosteanakin säilyy helposti viikkoja, kunhan on oikein pakattu.
Itsekuivatut pakkaan yleensä vakuumilaitteella muovipusseihin. Tarvittavan määrän saa valmiiksi oikeaksi ja ainekset pysyvät hyvinä kokkaushetkeen asti. Vakuumilaitteella leikkiminen on yhtä kivaa kun kuivatuskokeilutkin.
Kaikkea ei kannata kuivattaaa itse, vaan apuun otetaan myös teollisesti kuivattuja aineksia. Friluftsmat esimerkiksi tekee käteviä pusseja, joista löytyy valmiita sekoituksia ja yksittäisiä tuotteita.
ERÄ-lehden jutussa on kerrottu kolmen ruuan reseptit ja annetaan vinkkejä miten ruokailijoiden erilaiset tarpeet retkikokki voi kätevästi tyydyttää ja saada porukan tyytyväiseksi. Jos ERÄ ei tule kannettuna kotiin, niin lehti on vielä myynnissä. Tällaiset jututhan eivät vanhene, sillä retkiruokailu on aina ajankohtaista ja tarpeellista. Vanhemmat ERÄt voi käydä lukemassa kirjastossa tai tilata digitaaliversio netistä.